Sign's off springtime.

Aurinkoinen ja Hyvän huomenen toivotus!

Aamukahvia nautittu kaksin kupposin, nuorimies viety kouluun ja tiskit siivottu keittiöstä. Talo on hiljainen, vain minä ja ikkunoista tulviva auringon valo helpottavat ajatusta, että on taas maanantai ja uusi viikko edessä. Mikä tässä maanantaissa onkin niin vaikeasti sulatettavaa?!

Kevään merkkejä on selvästi ilmassa ja öiset kurkun kutitukset tarkoittavat sitä, että allergia aika on alkanut ja lääkehoito kausi jatkuu pitkälle syksyyn asti. Pelkät valkoiset pillerit eivät riitä tähän kutituskauteen, vaan on vain haettava lisää lääkärin määräämää helpotusta.

Vaikka aamuinen tie oli jäinen ja auringon kajo silmissäni, oli kuitenkin tunne hiljalleen saapuvasta keväästä. Kuinka auringonvalo saakin aikaan niin paljon hyvää, iloa ja jaksamista, vaikka arki olisikin aivan samankaltainen kuin syksyllä synkässä marraskuussa. 

Valoa, iloa, hymyä, sitä  kevät on!

Mutta ei aina, ei kaikille. Vaikka kevät tekeekin tuloaan, moni miettii asioita, jotka saavat keväänkin jäämään kuin taustalle suureksi maalaukseksi. 

Tapailen tunteiden sanoja...

En voi tietää kipuasi, en nähdä sisäisiä kyyneliäsi. En ymmärtää tarpeeksi, en ole kokenut itse kipuasi. En kohdannut, kuin ihminen vierelläsi, rinnallasi. 

Tahdon kuitenkin hiljaa puhaltaa toivon kipinän. Lähettää rukouksen, siunauksen ylös korkealle taivaalle ne kuin puhaltaa.
Siunaukset, ne lähtevät, lentävät kuin kypsyneen voikukan tervehdykset, nuo niin monet monet ihmisten rukoukset.

Lentävät, leijailevat ja kaikki saapuvat perille.
Uskothan.
Pian saat nähdä kuinka nurmikko vihertää, uusia keltaisia kukkia tulvillaan.

Hän vie sinut sinne lepäämään!