26.4.2014



Elämässä on joskus risaisia hetkiä, jolloin voimat uupuvat. On opittava luottamaan, on opittava uskomaan, että ihmistä kannatellaan jokaisena hetkenä.  Nuo kädet kannattelevat, vaikka en niitä tuntisi, vaikka ei näkisi.
Ja hiljalleen, kuin pieniä timantteja, sadepisaroita, maa jalkojen alla alkaa versomaan uutta. Varovasti ja hiljaa.
Ei kiirehtimällä.


4 kommenttia: