8.7.2014



Hiljaa, niin hiljaa, kuulen.
Paikallani, levähtäen,
ymmärrän.
Oppinut olen jotakin.
En kirjoilta valkeiden lehtien.
Oppinut olen jotakin.
Taipaleelta erämaa askelten.

Ei kipujen keskellä nähdä voi, 
ei kuulla laulua lintujen, 
ei nähdä läpi kyynelten.
Suru pyyhkinyt on kaiken sen.

Anna kyynelten valua,
anna sydämen puhdistua.
Anna rakkauden haavoja hoitaa.
Syvimmät tarpeesi, kaipauksesi,
talteen on otettu, kirjoitettu.
Sinua kuunnellaan, sinulle vastataan.
Kaikki tapahtuu ajallaan.

Hiljaisuudessa piirtyy kuva tulevan.
Hiljaisuudessa vahvistuu sydän haavoittunut.
Hiljaisuudessa, levähtäen, vahvistut.
Keskellä erämaa taipaleen.
Jotakin syvää vahvistuu.



1 kommentti:

  1. Mitä tähän ny laittais.. Kiva lukee on. Jotain niin aikuista tässäkin postauksessa! Toivottavasti teillä oli hyvä ilta tänään. Harmi kun en päässyt.

    VastaaPoista