Maanantai aamu. Nuorimies oli hiipinyt alakertaan ja tuli viereeni pötköleen ja ei aikaakaan kun tasainen hengitys kuului vierestäni lakanoiden alta. Siitä ilo irti ja aamukahvin keittoon... sain nautta kupillisen aivan yksikseni. Hiljaisuus talossa jatkui ja päätin ajaa hyvissä ajoin paikallisen autokotivenemoottoritavara kauppaan. Olin aloittanut nitomaan viikonloppuna vuosia vanhalla painenitojalla kankaita tuolin pohjiin kiinni, mutta nitoja ampui niitit jonnekin huoneen perälle ja kankaat jäi laittamatta. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakea uusi, tuliterä vehje tilalle. Hyvin palvellut laite pääsisi metallinkeräyslaatikkoon. 

Jospa tuo uusi laite toimisi nyt hiukan paremmin, kuin edeltäjänsä, samanvärinen... 

Aika kuluu, heinäkuu on jo pitkällä. Millään ei haluaisi ajatella, että muka kesäloma on puolessa välissä ja koulut alkavat ensikuussa. Juurihan se kesäloma alkoi!

Miten se silloin joskus kolmekymmentä vuotta sitten tuntui paljon pidemmälle tuo kesäloma? Vai kuultaako aika muistot?