14.7.2014


Taas uusi viikko. 
Nyt väsyttää ja todella. Vatsa lounasta täynnä ja talossa vain minä ja puhelimella pelaava lapsi. Vatsa ei kestä kahviakaan, että se siitä ohjelmanumerosta!
Lomailu, niinsanottu joutilaana olo on rankkaa. Vaikka kotona tiskataan, tehdään ruokaa, pestään pyykkiä, komennetaan lapsia, raivataan paikkoja ja imuroidaan jatkuvasti mustia huopamattoja, ei se ole sellaista tekemistä tekemistä!
Kyllä ihminen kaipaa selvää rytmiä elämäänsä! Totuttua, selkeää, tuttua ja turvallista. Minä kait ainakin!
Vai onko se vain niin, että kun on tottunut suhaamaan ja touhuamaan, ikää karttuessa väsähtää ja se suhaaminen vähenee, tulee olo, ettei muka saa mitään aikaiseksi.
Vaikka meillä on kyllä pyykkikone laulanut tänään, ruokakauppareissukin on tehty ja erästä vierasmaalaista tätiä rauhoiteltu kierrätyskeskuksessa, kolmas mansikkalaatikko suorittu.
Mikä on mittari? Millä mitataan, mikä on työtä, mikä on tarpeellista, kannattavaa, tuottavaa? Sekö, että on iso pankkitili, vai se, että on tyytyväinen, onnellinen, iloinen joistakin pienistä asioista. Vaikkakin se olisi se iänikuinen mustan maton imurointi!
Hälläväliä, vaikka kahvia ei nyt juoda ja pian saan kipaista paikalliseen apteekkiin hakemaan rennietä, niin sitä rennietä, jota vanha setäni aikoinaan napsauteli suuhunsa ja imeskeli. Minä teen sitä samaa, napsauttelen suuhuni, kun ylävatsaa polttaa ja kahvi ei maita.
Mitä lie vatsakipua, stressin poikasta, tekemättämyydestä, vai tekemättömistä töistä.

Vai onko se vain niin, että on kuitenki tullut ihan liikaa suhattua! Jäänyt levollinen rento oleilu minimiin ja sisäinen ihminen huutaa, että rauhoitu, ota iisisti. 
Mutta kesä jatkuu vielä hetken, samaten joutilaana olo. Syksyn tullen selviää minne matka jatkuu, vai pysyykö reitti tuttuna!
Siihen asti...


6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos!
      Se on lahja serkulta joskus vuosia, vuosia sitten. Oli aika kun yökötti kaikki koboltin sininen, mutta nyt se on kaunis ja haluankin sen säilyttää. Pirteä,, eikös!

      Poista
  2. Niin tuttua pohdintaa. Tulee itsekin mitattua päivien arvoa sillä, että sainko riittävästi aikaiseksi. Mutta olen myös huomannut, että touhukkaana pysyminen pitää mielen virkeänä,eikä ajaudu apaattiseen tilaan. Taannoin tuli telkkarista dokumentti virkeistä 85-vuotiaista ja he tekivät paljon asioita, myös uusia juttuja. Yksi meni 85-vuotiaana kauppaan töihin (Britanniassa). Uskon, että touhukkuus sopivissa määrin on siis meille hyväksi ja ehdottomasti viikkorytmi myös!

    VastaaPoista
  3. Kyllä!
    Touhukkuus ja tekeminen kyllä auttavat jaksamaan. Ja se on osa luonnetta, että aina saa tehdä jotain mikä näkyy.
    Siitä tulee hyvä mieli!!

    VastaaPoista
  4. Loistavaa pohdintaa ja tuttuja ajatuksia. Puet asioita kauniisti sanoiksi. Kiitos.

    Ja tunnistan tekstistä myös palan itseäni, ja se lienee syynä siihen miksi lauseet kolahti ja tuntui osuvan syvälle.

    Jaksamista ja iloa arjen puuhien sekä oleilun keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Samaa sinulle iloa ja jaksamista kesän keskelle, ihana kun se vielä on täällä!!!
      Niin nämä on näitä syvällisyyksiä, ripaisu rehellisyyttä. Usein jää todellinen, sellainen rehti rehellisyys sivuun tässä blogimaailmassa. Ainakin multa!!
      Tahtoo tuoda asian esiin kauniisti, niin ettei väki säikähdä ja se totuuden mukaisuus kuorrutetaan kermalla ja mansikoilla.
      Totuus on kyllä usein ihan toista!
      Mutta jos ajatuksesta saa kiinni, se on pääasia =))

      Poista