Meillä ei kyllä pahemmin väreillä leikitä. Rauhallisuus väreissäkin tuntuu tuovan sellaista lepoa ja levollisuutta ihan omaan oloonkin. Ei kaipaa railakkaa punaista tai keltaista ei! Toki kevään tullessa ja luonnon herätessä eloon, on ihan kivakin hankkia / ommella jotakin pientä piristystä. Kuuluu kaiketi kevään tuomaan luonnon ihmeeseen.
Havukasvit saivat kyytiä, olivathan maljakossa jo jonkin aikaa olleet ja kuivaneetkin aika sopivasti roskiin heitettäväksi. Tilalle hain kukkakaupasta eucaliptuksen oksia. Ne ovat yksinkertaisuudessaan juuri sopivia tähän hetkeen. Nyt ei tykkää kukista tää ei!!
Kevätlukukauden alettua kouluissa eräänä päivänä nuorimies toi koulusta, tai kaivoi repustaan jo ennen joulua saamansa hiirulaisen.... Ja kylläpä se on kaunis omalla tavallaan ja meidän pojan ihan itse tekemä! Esillehän se piti laittaa tuon lukiossa tyttäremme tekemän taideteoksen rinnalle. Lasten taide on arvokasta! Harmi, että vasta näin myöhään sen havaitsen...
Mutta parempi myöhään, kuin ei koskaan!
Lumityöt on tehty tältä erää pihassa. Auramieskin kävi ja yhdessä yhteistyössä ei talon eteen tullut sitä tuttua korkeaa kekoa! Toki kokoajan sataa lisää, että pian pääsee uudelleen hommiin ja isi lähti suksimaan Oittaalle. Mua se kärpänen tai mikä lie ei ole purrut, ei tosiaankaan!
Mistähän lie intoa tohon liikunnalliseen harrastukseen, tän istumisen sijaan ;)
Lasten tekemä taide on lähes poikkeuksetta minusta todella valloittavaa. Se aitous ja konstailemattomuus puhuttelee. En itse kestäisi värittömyyttä, mutta enpä näe sinunkaan kuviasi värittöminä vaan näen kauniita harmoonisia sävyjä, lämmintä puuta, viehättävää vihreää ja täydellistä farkunsinistä. Väreissäkin mun mielestä usein vähemmän on enemmän. Silloin värit pääsevät oikeuksiinsa.
VastaaPoistaKiitos sinulle kauniista sanoistasi!
Poista