muistoja.

Tällä viikollakaan en ole mielestäni saanut mitään sen suurempaa aikaiseksi. Tai tarvitseeko sitä muka aina saada jotakin suurta ja ihmeellistä tehtyä, ollakseen arvokas tai jotain?!

Äitienpäiväkin meni. Lapset kiikuttivat aamulla aamukahvia sänkyyn, tai siis kaksi niistä... Yksi nukkui omassa sängyssään, eikä jaksanut tulla kahvitarjoiluun. Ja meidän vanhin ei enää kiipeä äitin sänkyyn aamulla tuomaan korttia ja pakettia, vaan saapui sitten myöhemmin kukkapuskan kanssa halaten.

Miisukan tekemä kortti oli jotenkin liikuttava, sellainen humoristinen, mutta kuitenkin niin totuudenmukainen. Meidän väki, kaikki suht tasapitkää sakkia, paitsi meidän ihana vävypoika. Pisin kaikista ja niin tuo pikkuinen pallo tyttäremme kohdalla tietää iloa ja ihanaa syksyllä!

Viikonloppu olisi taas edessä. Vettä sataa ja toinen satsi aamukahvia odottaisi pannussa. Työsarkaa olisi vielä hetki jäljellä!
Niin, sain mä kuitenkin jotakin aikaiseksi, nimittäin ostin valkoista supi saunasuojaa noihin olohuoneen pöytiin. Nyt on pintahiottu ja sienellä levitetty pari kerrosta supia pintaan. Ei pitäisi heti imaista vettä ja likaa. Ja toivon mukaan myös estää pahimman kellastumisen...