2.6.2015

uutta elämää.


Viikonloppu meni. Juhlat juhlittiin x kolme kappaletta ja vatsa oli seuraavana päivänä kipeänä, koko kroppaa väsytti kuin olisi istunut 20 tuntia lentokoneessa ja muutenkin räydytti koko juttu. Vatsa kahvista kipeänä, ei aamukahvikaan maistunut sunnuntai aamuna ja sitä unta olisi vaan piisannut. ja piisannut. Eikä se kävelylenkkikään piristänyt, nukutti vaan entistä enemmän. Mistä lie rupesi väsyttämään... Ei taida meidän mamma enää jaksaa tollasia maratoonikyläilyjä.
Niin ja eihän me istuttu autossa kovinkaan paljon... Espoo-Nastola-Orimattila-Tampere-Espoo...Ja vain koko päivä meni!!!
Tämän viikon vielä jaksaa jaksaa, sitten alkaisi oma loma!

Tuo vihreä kasvi juurtumismaljakossa muistuttaa paikassa jossa työskentelin viimeisen vuoden.Nyt se puoliksi kuollut kukka, katkaistuna, maljakossa juurtumassa, odottaa uuta elämää.
On haikea olo. Vuosi vanhassa rakennuksessa, aikansa rikkaiden omistamassa kartanossa, oli erikoinen paikka työskennellä hajuineen ja narisevi lattioineen.
Nyt sen  aika on takana ja syksyn tullen katsotaan mitä matka tuo eteeni. Kaikella on aikansa ja paikkansa auringon alla.
Mitä turhaa ihminen murehtii, sillä ei voita mitään. Kaikki hiuksenikin ovat luetellut, miksi ei olisi tiedossa uusi paikkanikin!
Elämä on sellaista. Ihmettelyä, taistelua, itkua, surua, ilon kyyneleitä, menettämistä, lahjaksi saamista, hampaiden kiristelyä, onnen tunnetta, onnistumisen iloa, odottamista, vastausten saamista jne, jne.

Niin, tuo vihreä oksa, palmu kaiketi, odottaa, kasvattaa juuriansa vedessä. Se odottaa rauhassa, ilman murhetta,  juuriensa kasvua, uutta multaa kasvumaaksi, auringoa valoksi. 
Ja se kasvaa, hiljaa, hiljaa suuremmaksi ja vahvemmaksi, mutta vain, jos se saa tarpeeksi valoa ja ravintoa. Huolenpitoa!
Niin se on meidän ihmistenkin elämä, syvällinen syvällinen elämä. Ei tule kasvua, ellei ensin katkota, riisuta, leikata. Ei tule uutta, ellei vanha kuole. Ei tule kasvua, ellei saa valoa ja lannoitetta. Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Pieni siemenkin on laitettava ensin mullan alle piiloon. Siellä se menee rikki, rikkoontuu ja pinta hajoaa. Hiljalleen, aivan kuin salassa sisältä versoo uutta  ja uusi elämä voi alkaa. 


Anna voimaa kastella,
anna ilon kyyneleitä.
Itkua puhdistavaa.
Ja rakkautta syvää
ja 
niin korjaavaa.

Huolenpitoa lempeää.
Anna hennoille juurille, 
lehdille herkän kasvin.
Anna tuulesi puhaltaa,
vahvistaa ja lujittaa.
Anna juurien kasvaa syvälle,
 sanasi voimalliseen maahan.

Juuret pienet ja heikot.
Kasvavat mullassa ruskean maan.
Lehdet hennot juovat
kastetta raikasta 
ja 
ravitsevaa.

Syvältä syvyyksistä Sanan
anna koskettaa.
Juuriasi ravita ja kasvattaa.
Näin voimaa vain saat!








2 kommenttia:

  1. Oi miten kaunis runo!
    Minulla juurtumassa oliivipuun oksa....ajatteli kokeilla onnistuuko..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Jännä katsoa lähteekö kasvamaan vai ei. Tuo palmu kasvattelee jo ihan kivasti juuria.
      Vielä annetaan rauhassa kasvattaa... jo ihan senkin takia, että pysyy mullassa pystyssä!! =)

      Poista