Tässä ja tänään.

Istuessani.

Auringon koskettaessa silmiäni ikkunan raosta.

Mietin.

Hätäilin ja

ponnistelin omin voimin.

Enkö taaskaan muistanut?
En taaskaan luottanut?

Ehkä ei ole valmista vielä.

Monia asioita kesken, ajatuksissani.

Odottaessani kärsivällisyyttäni koetellaan,

kasvatetaan.

Suurempi valmistelee kaiken ajallaan.

Kaiken omalle paikalleen.

Minulle räätälöiden,

pukuuni sopivaksi, 

sydämeni kokoiseksi.

Sen uskon.

Huudan sittenkin.

Annathan levon hetken, sen aivan pienen.

Tässä ja tänään.

Istuessani.
Auringon koskettaessa silmiäni,

Turhaanko taas hätäilin!