Aurinko paistaa, on perjantai ja viikonloppu edessä. Silti olo on jännittynyt. Tyttäreni, pieni lapseni, joka syntyi yli 21 vuotta sitten, pienenä, alle 2 kiloisena vauvana, on nyt itse sairaalassa odottamassa omaa pientä ihmettään. Katselen kelloa, siunaan ja huokailen. Odotan ja taas katson kelloa, siunaten...

Keskiviikon kohokohta on joka viikkoinen keramiikka työväenopistolla. Käsin rakennetaan, joten kipposista ei meinaa aina saada juuri sellaisia kuin olis ajatuksissaan kuvitellut. Mutta suurin ilo on se tekeminen ja jännitys mikä milloinkin onnistuu...

Tässä on muutama tuikkukippo sekä lautasia. Lautasen kaipaavat vielä pohjan hionnan hiekkapaperilla, sillä alapuolella ei ole lasitetta ollenkaan.

Kiitollinen mieli ja odotuksen tuntu... Miten ihmeellinen on ihmisen elämä kaikissa iloissaan, suruissaan ja vaikeuksissaan. Tänäänkin, moneen risukasaan paistaa aurinko. Tuokoon se hyvää mieltä ja iloa vaikeaan aikaan ja lisää iloa tähän päivään.