Uuden edessä

Hyvää huomenta ja mukavaa syksyistä viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle!

Istahdan nyt hetkeksi tähän koneen ääreen, kahvikuppi, se kolmas nenäni edessä. Tänään on jotakin uutta edessäni, jotakin tuttua, mutta jotakin hiukan erilaista. Jännityksellä odotan,mitä uusi pieni lisätyö tuo tullessaan!
Yleensä en ole kertonut täällä missä työskentelen, mutta lasten parissa ja nyt lisäksi aloitan työpaikkani koulun puolella avustajana. 

Olen kiitollinen tästä alkavasta työstä, sillä se tuotiin eteeni lahjana suuressa ristiriitatilanteessa ja sain huomata tuon prosessin, tuskailun keskellä ja jälkeen, että kaikki askeleeni on tiedossa ylhäällä. Miksi murehdin, miksi huokailin, miksi itkin. No ihminen kun olen, siksi!!

Toisaalta on ihanaa olla heikko, tietämätön ja arkakin. Saa nojautua ja luottaa, että vaikka joinakin hetkinä on erittäin vaikeaa tehdä päätöksiä, kun oma lojaalisuus painaa takana, velvollisuus, toisten viisaat ajatukset, on silti suurempi joka todella ohjaa ja vie asiani päätökseen. Saan luottaa oman sydämeni ääneen!
Tässäkin asiassa huomasin, minä ja pieni suuri murheeni ohjattiin siunaukseksi minulle itselleni sekä ehkä sille toiselle pienelle ihmiselle, jonka avustajana nyt olen!

Niin ja sitten sitä toista uutta, jonka edessä, alkumetreillä juuri olen ollut. Kouluni, pienimuotoinen opiskeluni...
Ihmeellistä sekin, minne se vie, mitä se tuo ja siinäkin arkuuteni voittaen...

Kahvi jäähtyy, pesukone hiljenee. Lapset ovat lähteneet koulutielleen. On aika lähteä tähän viikkoon, aloittaa uudet askeleet. 

Turvautuen, eteenpäin toivossa tänäänkin!!