3.10.2016



Viikonloppu meni luentojen sekä ryhmätehtävien parissa Parempi Avioliitto tapahtumassa Järvenpäässä. 

Tämän kuvan otin iltarasteja kävellessämme. Ehkä se kuvaa tunnetta ja jotakin syvää kauneutta juuri sillä hetkellä ja nyt.
Olo on helpottunut, levollinen, luottavainen sekä rauhallinen.
Suuri Jumala on kanssamme tässä hetkessä ja tulevassa. Hänen ohjauksessaan ja turvassaan saamme jatkaa yhteistä matkaa eteenpäin. Ihmeellistä!

Kiitollinen mieli!

3 kommenttia:

  1. Kiitollinen olen minäkin...kovin nuorina mieheni kanssa menimme naimisiin ja vieläkin rakastetaan ja halutaan olla yhdessä.
    Hääpäivänä minä olin kaksiviikkoa sitten täyttänyt 17 ja mies melkein 20:n. Muistan kuinka eräs vanhempi nainen povasi, että liittomme ei tule kestämään, kun miehellä vielä armejakin käymättä...näkisipä nainen meidät nyt..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä hyvin samankaltainen alkutarina. Minä olin juuri täyttänyt kesäkuussa 17 vuotta, kun menimme elokuussa naimisiin. Mieheni oli tuolloin 19 vuotias! Ja olimme vuoden naimisissa, kun hän meni armeijaan!
      Ihan lapsia olimme, mutta tässä sitä ollaan, ylämäet ja alamäet mennen vielä. Toivossa ja uskossa pitäytyen!

      Poista
    2. No ompas samanlainen tarina..♥♥ meille vaan oli tyttö jo tulossa♥ Ystävänpäivänä meidät vihittiin ja elokuussa tytär syntyi....ja tämä vanhempi epäilevä nainen oli anoppini, kuinkas muuten. No sitten, kun olin aikuinen ja anoppi vanha välimme olivat hyvät. Taidettiin molemmat elämän karttuessa viisastua...:)

      Poista