9.11.2016



Ilo sydämessä, joskus hyvinkin piilossa.
Arjen villissä viidakossa kadonnut, piiloutunut
puiden lumisille oksille.
Ryppyinen kartta kädessäni lähden etsimään.

Lepo. Tuo lämmin ja turvallinen, kotoinen syli.
Katoaa hetkeksi, juoksee karkuun ja minä perässä.
Odota, tulen mukaan.

Rauha. Läsnä joka hetkessä, lempeästi koskettamassa
olemustani hetkissä, yön pimeyessä.
Sinä annat levon unen.

Rakkaus, juossut karkuun vai minäkö vain. Odottaa
vain, että pysähdyn hetkeksi ja toiseksi. Annan hetken
ajastani, itsestäni.
Jätän avoinna kyltin palamaan.
Ja jään odottamaan.
Sinä astut sisään.
Tuot kaiken tarvittavan tullessasi!






2 kommenttia: