13.2.2017



En uskonut, en luottanut.
Pelkäsin ja epäilin.
Sinä tiesit kuitenkin.
Mikä parasta olisi minulle.
Pienelle aralle lapselle.

Valmistit kaiken valmiiksi.
Tartuit hellästi käteeni, 
työnsit, lempeästi töytäisit.
Ota askel, ota toinen.
Sitten näet ja ymmärrät.

Ei Isä hylkää lastaan, 
ei jätä milloinkaan yksin vaeltamaan.
Hymyilee ja rakastaa,
 lapsensa ilosta iloitsee, onnesta.
Pienestä uskalluksesta,
uudesta askeleesta.

Arkana sain kulkea,
uudet askeleeni kantoivat.
Hiljalleen saan mennä eteenpäin,
  luottamuksessa vahvistua.

Ei Isä hylkää lastaan,
ei jätä milloinkaan,
yksin vaeltamaan.
Hän hymyilee,
Hän rakastaa,
Suojelee pientä lastaan.



4 kommenttia:

  1. Nyt on hetki, jolloin minä kuljen arkana. Kovin pelokkaana. Yritän luottaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole turvallisella mielellä, Herra Jeesus kulkee kanssasi,
      tiellä ja notkelmissa.
      Saat jättää Hänelle asiasi!
      Hän pitää sinusta huolen!!
      <3

      Poista
  2. Uskon, että minusta pidetään huolta, mutta joskus vaan se meinaa unohtua ja pelko täyttää mielen.
    Hyvää ystävänpäivää sinulle Tanja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näin myöhässä!
      Kyllä, Hän pitää. Tuntuu miltä tuntuu.
      Näyttää miltä näyttää.
      Siunattua kevään talvista viikkoa!

      Poista