Huomenta!

Nyt huusholli on taas putipuhdas. Siihenkin on taas omat syynsä! Hyvä puoli on se, että onpahan tullut suursiivous tehtyä nyt kahden viikon sisään kahdesti.
Yritän ajatella positiivisesti, vaikka se ei ole aina niin helppoa. Ja nyt kädet kiittää, kun hanskoja en osaa käyttää!! No ruttuiset ne on jo muutenkin! Tehneet kädet!!

Elämä kulkee omaa rataansa, hiljalleen. Uusi työkin on alkanut pikkuhiljaa olemaan ihan työtä vain ja olen oppinut paljon. Ehkä eniten luottamusta omaan makuuni ja siihen, että kannan nyt vastuuta isommalti, vaikkei se siltä tunnu. Ehkä sellainen hiljainen luottamus ja usko siihen, että asiat järjestyy liian paljon murehtimatta, siellä työssäkin!

Monia asioita on ollut sellaisia, jotka ovat väsyttäneet tämän kuluneen vuoden aikana. Monet itkut on tullut itkettyä ja välillä toivokin on ollut kadoksissa. Kun kyse on läheisestä, läheisistä, välillä se murhe kasvaa liian suureksi, jolloin rukous on tarpeen ystävän kanssa.
Kiitollisena siitä, että olen saanut siihen ystävän, jolle  voin  viestittää, että rukoillaanko?! Nyt olisi tarve!
Niin, vaikka suora linja on auki taivaaseen, silloin huolen ja murheen keskellä ei aina näe sitä! Se vaatii silloin uskoa paljon enemmän ja siksi ihmeellistä, että Luojani on järjestänyt  matkaseuraa näille solavaiheille!

Päivä kerrallaan, edelleen hiljaa rukoillen kuljen. Onneksi ei tarvita suuria sanoja tai tekopyhyyttä, vaan vain ajatus, auta Herra!

Niinkuin sana sanoo, usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy!
Kuinka totta! Siihen Herra Jeesus antakoon minullekin luottamusta!
Ja sana pitää, on tosi, vaikka tunteet ja silmät näkisivät muuta!! 

Kulje sinäkin sydän avoinna ja sulje silmät ja anna tunnekuohujen laskea. Saa huomata, että elämän laiva matkustaa eteenpäin, vaikka myrskyää. Kun Herra sanoo vain sanan, vaikene, ole hiljaa!

Hyvää ja siunattua päivää!

Tanja