27.2.2013


Eräänä kauniina kesäpäivänä 1980- luvulla, kaksi pientä alakoululaista tyttöä leikkivät koulunsä pihalla.   Kesäloma on alkanut ja koulu loppunut. Niinkuin nyt monet lapset tutkivat ja touhuvat, etsivät ja löytävät. Samalla he päättävät tutustua koulun pihalla nököttävään metalliseen isoon roskalaatikkoon.  He avaavat painavan laatikon kannen ja katselevat sisään. Voi sitä riemua ja ihmetystä. Paperia ja vihkoja, pienten tyttöjen aarteita, pullollaan koko laatikko. Vaikka käytettyäkin se oli, ei se iloa himmentänyt. Tohkeissaan kantoivat kotiin aarteitaan. Ja yhdessä ihmettelivät, haaskausta ja poisheittämistä. Näin lapsi sen muistaa! Ja tarina jatkuu.
Tuo lapsi kasvoi isommaksi, muuttui aikuiseksi, isoksi. Mutta edelleen koluaa nurkkia ja tutkii roskiksia, tekee löytöjä, pieniä aarteita, hyljättyjä. Kantaa kotiin, hiukan puhdistaa ja huoltaa. Ehkä antaa myös tavaran jatkaa matkaa.





6 kommenttia:

  1. Tunnistan tästä tekstistä myös itseni. Olen ollut samanlainen, tosin aloittanut vasta aikuisiällä. Minullakin on tyttö joka piirtää, ihan koko ajan.

    VastaaPoista
  2. Ilo on kaksinkertainen kun löytää jotain pientä kivaa ja ihan ilmaiseksi.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Muistan kesän todella hyvin. Olimme ystäväni kanssa aivan tohkeissamme.
      Dyykkaus lähti jo varhain! = )

      Poista