Rauhallinen, auringon valon täyteinen maananatai aamu ja odotuksen tuntua vatsan pohjassa. Jotakin jännää, tänään.  Sain herätä taas valon kutitukseen silmissä. Tuntuu, että sisäinen herätyskello herättää aikaisemmin kuin pimeänä talvisena aamuna. Pihalla tiukka pakkanen, sormissa tuntui kohmeus ajellessani lastani kouluun. Auringon lämpö sulattaa pihamaalta lunta ja kura roiskuu juuri pestyn auton kylkeen. Kun oikein tarkasti haistelee, saattaa jossakin kohti märän maan paljastuessa, tuoksua kevät, multainen märkä kevät. Tuttu tuoksu lapsuudesta asti. Siemenpussit odottavat laatikossa istuttajaansa, mustamulta hakijaansa. Vielä hetken odotan, innostusta istutukseen. Lumien sulaessa odotan jännityksellä, kuinka viime syksynä istuttamani kukkasipulit heräävät eloon. Ihmeellinen on  kevät ja sen lämpö. Luonto heräilee talviunilta, linnutkin tulevat takaisin kaukaa lämpöisiltä mailta. Ihmeellistä, ne aina palaavat takaisin.

Rauhallinen auringon täyteinen aamu. Talossa on hiljaista ja vain tiskikoneen hurina kuuluu keittiöstä. On odotuksen tuntua. Isi palaa takaisin, kaukaisilta mailta. Tänään meillä on juhlapäivä!