16.5.2013

Yksi maitolitra

Torstai, aurinko paistoi ja ajoin taas tuttuun tapaan nuorimmaista kouluun. Lippalakki päässään ja reppu selässään lähti kävelemään koulun pihalle päin. Takapenkillä kaksi tyhjää ostoskassia ja suuntana paikallinen ruokakauppa. Ostokset tehtyäni siirryin kassalle ja kärryni oli tapansa mukaan hyvin täynnä.  Jonoon saapui vanhempi herrasmies joka tuumasi siinä kärryäni katseltuaan,  että meinasin vissiin koko kaupan tyhjentää. Takaisin tuumasin vain, että no kun on suuri perhe, niin sitä maitoa kuluu. Oikein tuntui mukavalle, kun joku ystävällinen ihminen halusi vain muutaman sanan turista aamun ratoksi. Maksettuani ostokset jäin pakkaamaan ja tuo herrasmies nouti oman litran maitotölkkinsä sekä tuumasi vielä, että rivakasti se sinulta käy! Olet tainnut ennemminkin pakata! Tuntui mukavalle, kun joku huomasi noinkin pienen asian, vaikka vain ostosten pakkaamisen. Positiivista  sekin, että en jäänyt neljän ruokakassilliseni kanssa siihen kassalle puoleksi tunniksi ostoksiani keräilemään.
Siinä sitten vaihdettiin ajatuksia einesruuista ja kotona tehdystä ruuasta. Minä jäin vielä loppuja pakkaamaan, kun mies oli omat ostoksensa kerännyt. Lopuksi vielä toivoteltiin  hyvät kesän jatkot, siunauksineen.
Kotona pyykkikone rullasi täydellä teholla, vanhin nukkui vielä omassa huoneessaan. Sain nauttia toisen kupillisen aamukahvia. Kuvasinkin.
Vaikka vain pieni kohtaaminen ruokakaupassa, jäin tuota tapausta miettimään. Kuinka moni vanhempi herrasmies tai nainen käy kaupassa kerran päivässä, vain sen tähden, että saisi ostaa litran maitotölkin, kenties vaihtaa muutaman sanan jonkun ihmisen kanssa. Kuinka monta kertaa heille vain vastataan töykeästi, tai katsotaan paheksuen. Onko meillä niin kiire?
Olisinhan itsekin voinut päästää miehen ennen itseäni jonoon. Yhden maidon tai jonkun pienen ostoksen maksamiseen ei mene kovin kauan. Mutta kenties keskustelua ei olisi tullut sen jälkeen, jos tuo vanhempi mies olisi vain pikaisesti maksanut ostoksensa. Ja päivän, kesän, siunauksen toivotusta.
Ei taida olla täällä ihmistä joka ei kaipaisi joskus toivottaa, tai vain sanoa , hyvää kesää!
Hän oli kohtelias herrasmies!
Haluaisin olla sitä itsekin, kaupassa, liikenteessä, työpaikalla! Lähimmilleni kotona. Oppia ikä kaikki!
Ehkä jotakin tänään taas opin, tai ymmärsin. Voin avata suuni ja vaihtaa muutaman sanan, itsekin!

2 kommenttia:

  1. Se tuntuu todella hyvältä, kun joku uskaltaa sanoa jotain kaupassa. Pieni vauvani herättää yleensä huomiota ja syntyy keskustelua. Olet niin oikeassa, että voisi itsekin avata suunsa ja tehdä aloitteen keskustelulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta!
      Kunpa osaisi, saisi voimaa tehdä sen ystävällisen eleen.
      Eikä olisi se oma minä niin tärkeä...

      Poista