Käytkö hiljaa miettien, eteenpäin kuin unessa kulkien.

Pyydätkö ottamaan kädestä, nostamaan syliin.

Kantamaan kun väsyttää. 

Tukemaan, kun jalat ei kanna enää.

Oletko ajatellut, oletko miettinyt. 

Minne matkaasi kuljet?

Tässä aallokossa, kivikossa suurten kivien.

Esteiden, ehkä ylitsepääsemättömien.

Pyydätkö ottamaan kädestä,

Nostamaan syliin.

Kun väsyttää,  pyydätkö kantamaan,

kun jalat ei kanna enää.

Ajattele, mieti, hiljaa hetkinen. 

Kuljet matkaasi aallokossa yllä suurten kivien.

Mutta et esteiden ylipääsemättömien.

Aallokko hiljenee ajallaan, kivet suuret murskataan,

pieniksi hippusiksi hajotetaan.

Käteesi tartutaan ja sinua kannatellaan.

Aina päivän matkan kerrallaan.

Pyydä vain rohkeasti. 

Astu askel lähemmäksi.

Sinä, arvokas, kallis ihmislapsi.