väriä ja lämpöä.

Harmaa aamu. Nuorimies kyseli keittiöstä, saisiko paistaa pekonia. Pian talossa tuoksui paistinrasva ja paistettu pekoni. Leivät paahtimessa jäivät syömättä, kun ei ollut margariinia. Kuinka paljon sitä kuluukaan tässä taloudessa... Nuoret miehet söivät pekoninsa ja taas oli aika lähteä. Nuorimies kouluun ja minä ruokakauppaan. Sitä tuttua traditiota aamuisin. Päätin kuitenkin piipahtaa kauempana kodistamme sijaitsevaan Fidaan. Siellä aikani kiertelin ja kaartelin ja löysin kauniin terrakotta vadin, messinkisen kynttiläjalan sekä takkatikkurasian suojakuoren. Näin ainakin luulin, kun sitä kotona tarkemmin katselin. Tuo luonnollisen värin puu ja lämmin sävy jotekin tuntuivat kotoisilta. Hiukan väriä ja lämpöä, pehmeyttäkin näin syksyiseen harmaaseen aamuun.