-----

Ei löydy aina sanoja, ei viisaita ja ymmärtäväisiä. 

Jota voisi toisille jakaa.

Niin paljon on sydämellä turhaa, sellaista joka pitäisi puhdistaa. 

Toivoisin, että joskus nähdä voisin, jotakin sellaista hyvää.

Jota joku toinen on saanut vastaanottaa, nähdä omilla silmillään.

Kokenut sydämellään.

Saanut vastaanottaa sydämellään.

Mutta tarkoitus kai sekin on, että omat silmät sokeat on.

Ei näe hyviä tekoja, ei kuule omia sanoja.

Ettei ylpisty sydän, kovetu alla kaiken sen.

Saa olla vain ihminen, seurassa toisen kaltaisen.

Jakaa ajatuksia, kuunnella suruja, iloja.

Oppia toisten matkasta.

Antaa palan sydämestään, jakaa sen mitä kokee milloinkin

ajatuksiin tulevan.

Läsnä, kuulemalla, saa vastaanottaa itsekin.

Palan toisen sydämen. 

Ajatuksia, koettuja kokemuksia.

Oppii siinä ymmärtämään, olemme ihmisiä.

Tarvitsemme itsekin auttajaa. Toista paljon suurempaa.

Ei tarvita suuria ajatuksia, ei viisaita sanoja.

Sydän on se mikä merkitsee.

Sydän anoo, sydän kuulee, itkee kanssa ihmisen.

Saan pyytää, saan anoa ja kaikki vastaanotetaan.

Minunkin sydäntäni muutetaan.

Ei näe hyviä tekoja, ei kuule omia sanoja.

Ei ylpisty sydän, kovetu alla kaiken sen.

Kun saa olla itse ihminen. 

Kädessä suuremman rakkauden.

Kanssa toisten kaltaisten.

-----