Vierailin eilen yhdessä niistä lapsuuden paikoista, joihin sisältyi välittämistä ja turvallisuutta.
Tuttuja tärkeitä ihmisiä.
Karjalanpiirakoita ja karjalanpaistia.

Siellä jossakin, missä lapsen  jalkani kulkivat.

Kenties tutkivat ja oppivat.

Siellä jossakin palaan aikaan, taakse monien vuosien.

Nyt on moni muuttunut ja tärkeät ihmiset pois muuttaneet,

toiseen maahan, sillan ylittäneet.

Siellä nyt syksyisen harmauden alla kuljen ja tutkin,

kenties jotakin vielä opin.

Elämä on lyhyt ihmisen, liian lyhyt jos vain juoksen läpi sen.

Alla sateen, alla harmaan taivaan,

moni asia muuttunut on.

Niin minäkin.

Taas yksi kesä taakse on jäänyt, niinkuin monet muutkin,

kesät lapsuuden.

Ilta hämärtyy, istun tuvassa, lämpimässä yhdessä rakkaiden,

yhdessä läheisten. Tuttujen ja turvallisten.

Edessäni lämmin kahvikupponen.

On niin paljon kiitettävää, elämästä menneestä, ihmisistä läheisistä.

Ja nyt.

Tästä hetkestä.