Kauan kaapissa olleet maalit ja kuluneet pensselit.
Yritystä kyllä, mutta nähtäväksi jää, tuleeko valmista.
Perjantai aamu sarasti kuulaana. Oli mukavasti pakkasta ja valoakin vähän enemmän kuin joulukuussa. Lunta alkoi satamaan ja se selvästi tiesi sitä, että olisi lähdettävä ajoissa liikenteeseen.
Tämän viikon saldona oli yhdet ylinopeus sakot paluumatkalla töistä kotiin, joten se tarkoitti sitä, ettei auton rattiin lähdetty kiireessä. Nuorenmiehen koulukuskaaminenkin tapahtui rauhallisissa tunnelmissa, vaikka huomasin taas, että huomaamattani tuo ajonopeus vain nousi siihen normaaliin, eli ylinopeus tasolle. Ja jalka jarrulle nopeasti! Ja tuloksena tuosta rauhallisesta ajosta kenties, olimme paikalla koulunpihalla ennenkuin koulun kellot olivat edes soineet!
Kun nopeus on 30 km /h, on se haasteellinen nopeus ajaa ja kun tuntuu, että pitäisi päästä ajoissa kotiin tai jonnekin muualle. Kelloon pitää katsoa sitäkin useammin, että osaa varata tarpeeksi aikaa, ettei tule kiire.
Toisaalta, tämä oli hyvä opetus, sillä niin monesti olen miettinyt tuota liian nopeaa vauhtia ja kiirettä yhdessä. Omaatuntoa painoi eniten ajatus mahdollisista onnettomuuksista ja se taisi olla riittävän hyvä kipupiste jatkossa rauhallisempaan ajamiseen.
Toisaalta, tämä oli hyvä opetus, sillä niin monesti olen miettinyt tuota liian nopeaa vauhtia ja kiirettä yhdessä. Omaatuntoa painoi eniten ajatus mahdollisista onnettomuuksista ja se taisi olla riittävän hyvä kipupiste jatkossa rauhallisempaan ajamiseen.
Oppia ikä kaikki!
Joulukuussa minäkin nappasin ylinopeussakot....mies oli juuri tullut kotiin ja kertonut, että siinä on sitten poliisit tutkan kanssa paikalla...arvaatko muistikon enää...:)
VastaaPoistaKyllä se harmittaa, mutta nyt pahin tunne scaala ohi.
PoistaJa oli mulle muistutus! Tuolla meidän tiellä kun kulkee kuintekin jalankulkijoita aika paljon...
Ja tie kaartuu alamäessä ovelasti, että siinä näillä keleillä voi lähteä liirtämään.
Mutta nyt en kyllä tälle talvelle kaipaa enää sakkoja ! =)
Aivan ihana kuva tuo ensimmäinen, jossa siveltimet ovat pääosassa. Tuli jotenkin runollinen olo.
VastaaPoistaMiten meidät on luotu, taitavasti maalattu, ainutlaatuisiksi, erityisiksi, kauniiksi. Sisintä maalataan yhä. Välillä on tummempia sävyjä, välillä vaaleat, kirkkaatkin värit valtaavat mielen. Vanha haava on korjaantunut, eheytynyt, arpi parantunut ja se tuo ilon. Kiitos kuvistasi, jotka herättävät syvältä!
Kiitos rohkaisevista sanoista!
PoistaYritin, yritin kyllä. Mutta yrittämiseksi jäi.
Ja odotan..
Ei tarvitse yrittää. Vai odottaa, että se tulee omalla ajallaan...
Kyllä, sitä maalataan ja puhdistetaan edelleen. Sävyt muuttuvat, vaihtuvat.