Otan yhden, otan kaksi, pienen kourallisen. Amerikan väritäyteiset herkut katosivat suihin silmänräpäyksessä ja kaupan pakastealtaan pullat paistuivat viikonloppuna maukkaiksi laskiaispulliksi. Kuinka se joskus tuntuukin mahdottoman rankalle ja isolle urakalle pyörätyttää ihan tavallinen pullataikina.
Mutta ihan kaupan herkuilla ei tarvinnut vatsaansa viikonloppuna täyttää, kun mummolassa oli pieniä ja suloisia laskiaispullia tarjolla ja mamman luona tuoretta lämmintä pullaa. Tänä viikonloppuna on vehnäistä herkkua syöty urakalla. Mutta laskiainenhan on vain kerran vuodessa!
Tulee aivan kevät ja pääsiäinen mieleen noista pienistä karkkirakeista. :) Ne ovat niin iloisen värisiä.
VastaaPoistaMä tyydyin myös kaupan paistovalmiisiin pulliin ja jokainen syöjä sai oman mielensä mukaan laittaa hilloa ja kermavaahtoa, niin paljon kuin vain halusi. :)
Kyllä niistä hyviä tuli, vaikka kaupan pullia olivatkin. Kuohkeita ja pehmoisia..
PoistaMeilläkin syötiin paistovalmiita, mutta on kyllä todettava että ei ne kotitekoista taikinaa voita...
VastaaPoistaMarsa
Se on totta!
PoistaEihän ne, mutta paremman puutteessa menivät!!
Tuntuu, että ei ole aina intoa ja jaksamista leipoa, vaikkei pullan leipominen mikään iso juttu ole!
Jotenkin se pullan tekeminen tuntuu aina työläältä,mutta sit kun aloittaa niin ei se olekkaan niin iso homma :) minulle työläin vaihe on just se aloittaminen. Ihanat kuvat,taas!
VastaaPoistaKyllä ja juuri niin, et kun aloittaa, ei se todellakaan ole iso homma. Mutta kun vain välillä tuntuu, et haluu mennä sieltä missä aita on matalin! =)
PoistaKiitos sinulle!
Täällä muuten tuli taas talvi, tai märkä sellainen ja vetinen. Se kevät jäi lyhyeksi =)