25.10.2014

Hiomapuuhia.


Tingitty hinta 12 €.
Hiomakone ja hiekkapaperia.

Kierrätyskeskus on kuin toinen olohuone mulla, kait?! Tuntuu, että siellä tämä rouva tunnetaan jo kovin hyvin... niin usein siellä käyn. Ja nyt mulla on tilauksessa ihan kanta-asiakaskorttikin, että pääsee sitten hiukan vielä normaalia halvemmalla!! 
Mutta tämä rullavaunu löytyi kuitenkin sieltä ja oli sellainen kullankeltaiseksi tummentunut lakkauksensa alla. Ja kun mulla on se ihan ikioma hiomakone, päätin raapaista lakat pois. 
Vaan kun tuo minun askarteluhuoneeni on tällähetkellä jo kovin kylmän oloinen, piti pyytää nuortamiestä laittamaan sauna päälle, että sai kylmettyneet sormensa ja varpaansa taas tasalämpöön muun kropan kanssa. 
Ja apuakin piti pyytää ihan huutamalla yläkerran nuorisolle, kun ei meinnut kasaushommasta tulla mitään, ilman niitä Ikean tuttuja ohjepapereita!
Mutta en valita, valmista tuli ja siinä se nyt nököttää.
Ja mitä ihmettä teen, kun talvi tulee ja terassi on täynnä lunta eikä ulkona voi tehdä hiomahommia?! 

Täytyy kai vaihtaa lajia talven ajaksi!

///


2 kommenttia:

  1. Ah, niin tuttua nuo hiomapuuhat täälläkin! Juuri tänään mietin, että mitäs sitten kun takapihalle ei voi enää hioa lumen keskellä. Lueskelen blogiasi usein, harvemmin kommentoin. Kiitos, että jaksat kirjoitella, saan teksteistäsi ja kauniista kuvista paljon ajattelemisen aihetta. Olen myös vaikuttunut uskostasi, omani kun on usein niin haparoiva ja malttamaton :)

    -A

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle ajatuksistasi joita kirjoitit! Se tuntuu hyvälle, että joku joskus kommentoi, vaikka mietinkin ketä varten tätä teen ja monesti miettinyt tämä blogin tulevaisuutta. Mutta vielä ainakin jatkan ja odotan mitä seuraavaksi. Nyt koen, että on ollut pintapuolisempi, eipä sitä kaikkea elämää halua jakaa täällä!! =)
    Se rohkaisee myös minua itseäni, että koet, että uskossani on jotakin sellaista mikä ehkä rohkaisee. Elämä on joskus niin täynnä isoja kiviä ja tunteiden mylläköitä, että niiden yli meneminen satuttaa. Mutta näissä kivikoissa uskoni on vahvistunut, luottamuskin ehkä hitusen kasvanut. Vaikka edelleen koen, etten ole sen kummempi kuin ennenkään, mutta sitähän se on. Usko on lujaa luottamusta siihen mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan mikä ei näy!
    Ja rukous kantaa aina hedelmää!
    Siunattua hyvää viikkoa!

    VastaaPoista