Talopesu.

Lauantai aamu ja se tuttu siivousurakka oli edessä. 

Nyt oli taas aika tehdä se ns. *kahden viikon* siivousurakka ja sitten olisi taas hetken puhdasta. On tomutettu tyynyt ja peitot, vaihdettu lakanoita, pesty vessaa ja lutrattu vedellä. Ja luututtu sitä niin kellastunutta tammiparkettia, joka vain ei muutu yhtään kauniimmaksi vaikka kuinka pesisi! Huoh! Niin toivossa on hyvä elää, että tämä tulee muotiin pian!

Uuni hurisee ja pian saadaan kolmeen pekkaan nuorten miesten kanssa syödä kotoisasti kanankoipia ja edellispäiväistä riisiä mikroaalto lämmittitettynä. Tai siis kuka syö ja kuka ei!

Meillä kun ei nyt muita ole jakamassa tätä bravuuria!

Pullataikina kohoaa uunin päällä ja litranen nestettä tietää jonkinmoista pyörittelyurakkaa. Mutta ei se mitään, voipullat on kyllä aika makoisia, vaikken niitä nyt itse sokerilakkoisena syökään. Nauttikoon muut illansuussa, mä syön omenaa taas!

Mä meinaan ostaa kyllä itselleni jouluksi sellasen ison ison pussin irtokarkkeja Makuunista ja annan palaa. Sokerilakko loppuu silloin hetkeksi ja kaiketi tuo perunalakkokin, kun kyllähän sitä äidin imellettyä kullankeltaista perunalaatikkoa vain pitää saada maistaa. Ja tietenkin niitä kaikkia muita laatikkoja, maksalaatikkoakin!

Tässä taannoin tein joulukalenterin nuorelle miehelle ja vähän muillekin. Niistä kartongeista jäi aika paljon hukkaan ja jämistä leikkelin sitten pakettikortteja. Eilen illansuussa väkertelin näitä, kun löysin vähän niinkuin vahingossa tuon raidallisen pakettipaperin leikekirjan välistä. Ihmettelinkin jo minne olin palaset laittanut, mutta juuri sopivasti sitten kuitenkin löytyivät.
Niin, tosin tänä jouluna mennään erittäin pienellä lahjalistalla. Tietää sen jo lapsetkin, mutta aina jotakin pientä on mukava paketoida. Paketointi kun on ihan terapiaa sinällään ja iloa silmälle. Ja mä niin nautin!

Ja kun tuolla on sitä valkoista paksua paperiakin sellanen kilometrirulla, siitä sietää kyllä paketoida pieniä pakettejä muutama, ainakin nyt aluksi.

Joku pimeä ilta kerään kaikki jemmat ja painun ylös ison rullan ja teipin kanssa. Saa sitten paketointiterapia alkaa!