27.4.2016

Thanksgiving //






Kakut on syöty ja juhlat juhlittu!
Nuori komea poikamme pääsi ripille ja rukoukseni onkin, että tuo nuorimies kantaa sydämessään aina muistoa konfirmaatiopapin ajatuksista sekä sukulaisten lämpimistä sanoista juhlassamme.
Sain itsekin kokea omassa sydämessäni pientä ihmettä, joka oli ollut rukoukseni aiheena. Herra on ihmeellinen, kun muistamme vain pyytää ja anoa! Ja Hän vastaa, jos pyyntömme on puhtaalla sydämellä Hänen tahtonsa mukaan anottu.  Eikö Hän sitä täyttäisi!!
Kiitollinen mieli ja laulun sanoin....

Ei elämä, ei kuolema, voi meitä erottaa... Hänen rakkaudestaan....

Olo on väsynyt. Todella. Sunnuntai päivä meni suorastaan vaakatasossa unen ja valveen rajoilla. Mies laittoi lounasta ja kuulin peiton kulman alta kutsun syömään.  Hän valmisti sen ja kylläpä maistui hyvälle, kun itse ei tarvinnut kortta ristiin laittaa.
Urakka oli tältä erää ohi, mutta seuraavat ovat jo näköpiirissä, kun tyttäremme saa valkolakin. Nooh, siihen on vielä onneksi hetki, mutta sitä ennen on monta koulutyötä tehtävänä sekä tentti ennen Visualistin peruskoulutuksen suoritusta. 


Kukkakimppu olohuoneessa jaksaa kukkia ja kukoistaa. On vain niin kaunis valkoisuudessaan ja vehreydessään. Tulppaanitkin ovat jaksaneet kummasti viikon, ihme kyllä! 
Ne muuten olivat 1 € nippu kierrätyskeskuksesta....

2 kommenttia:

  1. Onnea pojalle♥ RIpille pääsy on yksi tärkeä virstanpylväs nuoren elämässä♥

    VastaaPoista